silmiin osui juttu lastenhuone on lapsen huone.
Ihana huomata,
että joku muukin todella ajattelee niin.
On ihan hieno ajatella, että satsaisi lastenhuoneen huonekaluihin jo vauvan syntyessä,
ostais laatua, kallista suomalaista, tyylikästä,
jonka sais sitten lapsen kasvaessa muuntumaan tarpeiden mukaan sopivaks.
Meillä vaan nyt ei koskaan oo ollu liikaa rahaa,
ei varsinkaan sillo 9,5v. kun Pöpö syntyi pieneen munkkivuoren vuokrakaksioon.
Opiskelut vielä kesken tai juuri maksuun tulleet...
Siispä huonekalut on aina ollu mitä on muualta "edullisesti" irronnut
ja mitä niihin silloisiin minineliöihin mahtui.
Sitten on se, että mistä kukin lapsi tykkää....
Ei ehkä enää isompana niistä äidin tyrkyttämistä retroista puuleluista, ihanasti kuvitetuista lastenkirjoista,
ei ehkä ollenkaan esim. legoista,
vaikka isi ja äiskä kuinka intohimoisesti yrittää selittää miten Älyttömän siistei juttui niistä voi tehdä...
jne.
Lapsi valitsee itse.
Ja mikä parasta,
lapsi tekee itse omasta huoneesta itsensä näköisen...
Emmä tiiä ihan tarkkaan mitä mä yritän sanoo,
mutta kuhan pani miettimään se kahden suoran
blogi-juttu :)
Omia ajatuksiaan (kuvin ja sanoin) kodistaan ja lasten huoneista jakaa myös
Minna blogissa
Time of the aquarius...
(tykkään Minnan blogista, aivan erivärisestä maailmasta)
...Niimpä jokainen meistä on lapsena ja aikuisena erilainen ja niin meidän kotienkin kuuluu näyttää erilaisilta.
Kuvat Pöpön ja Ellun huoneista otettu aamulla,
kun molemmat poistuneet "duuneihinsa" eskariin ja kouluun
(siitä johtuu illalla siivottu lattia, seliseliseli... ;)
These are our childrens rooms as they really are...
Like it or not.
