Vauhti kiihtyy...

Jees,
niin se vaan on, että kevät alkaa voittaa.

Voipi olla, että lohikäärmeen postaukset pikkuhiljaa vähenevät...

Huomaan, 

että koneelle ei enää niin haikaile kun ulkona aurinko paistaa.

Nämä pari ensimmäistä, innokasta kuukautta olen kirjoitellut lähes tulkoon joka päivä. 

Nyt ulkoilu koukuttaa mua enemmän ja enemmän
samalla kun raikas merituuli pyyhkii talven pölyt vihdoinkin pois. 

Lapsiakaan ei juuri kotosalla näy, 

vasta iltapalalle saapuu pari iloista lapsukaista,
jotka posket hehkuttaen kertovan seikkailuistaan.

Seuraavat pari kuukautta eletään "ihan pihalla".

Ja hyvä niin. Täytyy elää siinä hetkessä.

En usko, että viimeinen lohikäärme minnekkään kaus katoaa. 

Luulempa sen palaavan taas aktiivisemmin sorvin ääreen kun illat pimenevät ja merivesi alkaa taas "jäähtyä".